Monday, February 17, 2020

Minä tarinan takana

Aikuisopiskelijan elämä. Opiskelijana aikuisiällä.

En olisi vielä 5 vuotta sitten uskonut, että tällä hetkellä opiskelisin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. 
Ja vielä HR-puolen tradenomiksi. 

Aika täsmälleen 5 vuotta sitten odotin kolmatta lastani. Työskentelin psykogeriatriassa yksikössä Kouvolassa lähihoitajana ja elämä oli aikalailla pelkkää kodin-ja lastenhoitoa sekä työntekoa. 

Siihen aikaan olin varma että tämä työpaikka tulee olemaan minulle "se" työpaikka. 

Mitä kävit sitten? 

Vietin vielä hetken kotona, palasin työhön, turruin. 
Turruin siihen, ettei hoito-alalla ole mahdollisuuksia edetä uralla. Turruin siihen, etten saanut kehittää omaa osaamista. Uskotteko, että positiivista palautettakaan ei tullut mistään suunnasta melkeinpä koskaan? 

Muutaman vuoden päästä minusta tuli kolmekymppinen ja siitä alkoi ikäkriisi (MAYDAY!) joka laittoi pohtimaan elämää, uraa ja valintoja. Olin tässä kaiken välissä päässyt sisään Mikkelin ammattikorkeakouluun jossa olin aikeissa aloittaa sairaanhoitaja-opinnot. Se ei kuitenkaan enää tuntunut omalta jutulta. Kun sain Mikkelistä eropaperit postissa, meni muutama päivä ja sain tiedon että olin saanut Kouvolasta opiskelupaikan. 

Tammikuussa 2019 aloitin XAMKissa monimuotona tradenomi-opinnot ja sitä hetkeä en ole katunut päivääkään. Työn ja opintojen yhdistäminen ei todellakaan ollut helppo rasti varsinkaan ensimmäisenä vuonna. 

Mielelläni jaan vinkkejä siitä, kuinka selvitä kolmivuorotyöstä, pikkulapsiarjesta useamman lapsen kanssa sekä opinnoista. Tonkalla viiniä pääsee hyvään alkuun mutta se vaatii paljon muutakin. 
Aa ja tähän vielä lisäksi harrastustoiminta ja muut aktiviteetit joihin olin tunkenut itseni mukaan. Kaiken tämän sovittaminen oli haastavaa, mutta joululomalle jäädessäni 2019 ajattelin että MÄ TODELLA TEIN SEN. Suoritin vielä ylimääräisiä kurssejakin viime syksynä ja monet olivat varmoja että ajoin itseni piippuun. Myönnän, vuoden vaihteessa olin todella väsynyt, mutta onnellinen, en uupunut. 

Jäin vakituisesta lähihoitajan työstä opintovapaalle tammikuussa 2020 ja aloitin amk-opintoihin kuuluvat harjoittelut. Sain paikan joka soveltuu sekä perusharjoitteluun- että syventävään. 
Kerron työharjoittelusta myöhemmässä postauksessa. 
Kerrottakoon kuitenkin että harjoittelupaikkani on henkilöstöpalvelualan yritys Kouvolassa. 

Olen aina rakastanut kirjoittamista ja muistankin, miten ylä-aste aikainen äidinkielen opettaja kannusti minua hakemaan johonkin missä voisin kehittää tätä taitoa. Olin se, joka lintsasi koulusta, poltti salaa välitunnilla tupakkaa mutta kuitenkin SE joka kirjoitti 10 sivun novelleja kun muilla tuotti tuskaa kirjoittaa edes se yksi sivu. 

Ja vielä pahoittelut äidinkielen opettajalle, musta ei tullut toimittajaa, ei kirjailijaa, ei runoilijaa. Mutta rakkaus kirjoittamiseen kuitenkin on säilynyt sieltä saakka 

Opintojakso, josta tämä koko blogi ajatus on lähtöisin on nimeltään esimiestaidot ja viestintä, näistä siis luvassa paljon pohdintaa.

Kiitos jos (KUN) jaksoit lukea 












4 comments:

  1. Huomaa, että tykkäät kirjoittamisesta. Mukavaa luettavaa. Olen tainnut olla samassa talossa töissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinkö? Mielenkiintoista :D Sieltä talosta on niin paljon muistoja, niin hyvässä kuin pahassakin :D

      Delete
  2. Rakkaus kirjoittamiseen tosiaan näkyy, tekstisi on helposti luettavaa ja kirjoitat kiinnostavasti. :)

    ReplyDelete